Veen emosen antimia

Kesä on mennyt kohisten, ja ilmatar alkaa näyttää jo syksyyn valmistautumisen tuulia kun helteet alkavat olla ohitse.Ukkokin tuntuu näyttävän taivaalla voimiaan, jota saivat ainakin ihmiset jo etelässä todistaa hieman paremmin kuin me Kainuun korven asukit, sillä tänne tuo myräkkä oli päästessään kerennyt jo sen verran laantumaan ettei sitä voinut enää myrskyksi kutsua. 

Kesä tarkoittaa ainakin näin opiskelijalle pelkkää työntekoa joten harrastukset jää vähemmälle kun työt vie suurimman osan ajasta ja voimista. Metsästystä ei kesällä tule harrastettua, mutta kuitenkin Kalastus on lähellä sydäntä, sillä niinhän se menee että huono päivä kalalla on parempi, kuin hyvä päivä töissä.

Olimme isäukkoni kanssa mökillämme rakentamassa latoa, ja viettämässä viikonloppua kaupungin melskeen ulottamattomissa. Päätimme lähteä illalla vetouistelemaan, jota hyvin harvoin tulee harrastettua, liian harvoin.

Suuntasimme joelle joka askee vesistöön jonka rannalla mökkimme on. Sähkömoottorin hiljaisuudessa liu'uimme eteenpäin ja yhtäkkiä isäni vapa taipui ja vapa taipui veden pintaan hänen käsissään. Räikkä huusi kelassa nopeasti ja kala otti muutaman potkun ja sitten tapahtui mikä syö miestä kalastaessa eniten. Siima katkesi.
Suomalaisten kauniiden kirosanojen kirjo kaikuen pääkopassa ei voinut muuta kuin uutta uistinta siiman päähän ja toivoa että Veen emonen ajaisi avarasta aitastansa myös pienempää karjaansa koukkuihin, jotka eivät ylittäisi vehkeidemme kapasiteettia.

Minun vapani kesti kun isot kalat ei siihen edes yrittäneet.

Vetouistelu reittimme kulki samaa jokea pitkin kuin missä metsästin majavaa talvella, ja merkit majavasta olivat näin kesäaikanakin hyvin selvästi esillä, mutta pian alkaakin uusi majava kausi joten katsotaan miten se pääsee minut välttämään nyt kun pääsen käyttämään koko kauden sen kyttäykseen.

Tuoreita havaintoja talttahampaasta.

Mennessä kalakin alkoi syödä ja ensimmäinen kahden vaaksan mittainen (n.50cm) mittainen kuha nousi kyytiin. Mitä enemmän aurinko laski, sitä tiheämmin alkoi kuhat käydä uistimeen, mutta tarttuivat huonosti uistimeeni, sillä se ruoho uistin, jossa suuret eteenpäin taittuvat koukut, ja käytin sitä sillä se oli ainut lippaa isompi uistimeni. Hetken päästä nousi toinen kuha, joka jäi viimeiseksi kiinni jääneeksi kalaksi, pieniä haukia lukuunottamatta.
Nousimme pellolla jonka reunassa oli majavapassipaikkani katsomaan peltoa kesäasussaan, kuinka pohjoinen kesä on sen kukittanut kesäiseen loistoonsa. Hyvin erilainen näky kuin talvella, mutta siitä teen erillisen päivityksen.

Ahti oli antelias tosin kuvia on vain toisesta kalasta.

Ensikerralla päivitystä kalareissusta Tuli-Lappiin ja Norjanpuolelle !