Tikka takoo tarkasti

Jotta pysyisi varmuus, ja tieto aseen tarkuudesta täytyy välillä käydä ampumassa pilkkaa. Menimme ampumaan Kainuun prikaatin ampumaradalle koska se on lähellä, sekä on mahdollisuus ampua 150m lisäksi myös 300m. Alku hieman haparoiden sillä hajoama oli suht suuri mutta kun alkoi tulla tuntumaa taas ampumiseen alkoi kasa pienentyä. Olimme ampuneet aikaisemmin Norma merkkisillä patruunoilla mutta nyt meillä oli Sakon patruunoita jotka epäilemättä ovat parempia.Sakon patruunoissa lähtönopeus on suurempi jonka takia myös lentorata on suorempi. Ystävämme apui Tikkakoski .308 ja meidän kivääri on Tikkakoski 22-250. Molemmillä aseilla osui hyvin ja oli erittäin mukava käydä takomassa tauluunkin jotta sai kasvatettua itseluottamusta sekä varmuutta aseeseen.

300m

Kun 150m lisätään toinen mokoma, venyy matka todella pitkäksi.

Ystävämme ampuu 300m .308:llaan

Ukkometso

Kävimme lauantaina taas metsällä. Aamulla menin hakkuu aukiolle teeripassiin mutta ainoat teeret lenteli noin puolen kilometrin päässä sijaitsevalla pellolla joita kiikarin läpi tiirailin puiden latvoista.
Teeret eivät kuitenkaan saapuneet passitettavalle aukulle vaan istuivat pellon laidoilla isoissa männyissä, joten lähdin hiippailemaan peltoja päin jos saisin teeret ampuma etäisyydelle, mutta tuloksetta. Pois tullessani huomasin metson istuvan erään kallion päällä, mäntyjen latvassa. Matkaa oli 250m vaikka sillä hetkellä arvioin matkan huomattavasti lyhemmäksi koska moisen kukkulan päälle oli vaikea arvioida matkaa. Asettelin kiväärin mättäälle ja ammuin. Metso putosi ja minä juosta säntäilin kukkulaa ylös jottei metso pääsisi varmasti juoksemaan kauas, mutta puun altahan se sitten löytyi. Sunnuntaina satoi vettä ja väsytti joten motivaatiota ei ollut lähteä metsään.

Havulinnut haussa

Tiistaina 10.9 alkoi kanalinnustus,vapaapäivää ei töistä herunut ja metsälle on päästävä joten täytyi lähteä kiertämään vanhat tutut maisemat vasta iltapäivällä, töiden jälkeen.
Kävelin sinä päivänä noin viidestä, puoli yhdeksään illalla, kilometrejä kertyi arviolta noin viisitoista.
Lähtiessäni autolta, lähti heti kuusi metsästä useampikin metso, mutta ampumahollille eivät nuo vanhat homenokat erehtyneet. Kuljin läpi kuusi-, ja mänty metsien, peltojen ja hakkuu aukioiden, nähden kaikkia metsäkanalintuja riekkoa lukuun ottamatta, mutta saaliiksi ei tullut kuin pyy, jonka pääsin maahan ampumaan. Saaliiksi meinasi myös tulla teeri, sillä ammuin sitä mutta hukkasin sen pudottua paikkaan jonne ei minulla putoamis hetkellä ollut näköyhteyttä, ketulle helppo ateria siis.

Lähtöpaikkani.

Yksin kävellessä on hankala yrittää saada linnut näkösälle, sillä kuusikossa ei näe ampua, ja linjalle eivät hyppää lentämään.

Välillä täytyi pysähtä juomaan, sillä tuli kiireellä lähdettyä töiden jölkeen niin puolet tavarasta jäi matkasta.

hete on hyvin pieni, ja umpeen kasvanut.

jäi epäselväksi mikä jäniksen oli nostanut puuhun, sillä nirso se ainakin oli ollut koska syömättä jättänyt.

Koko päivän ainoaksi jäänyt saalis.

Seuraavana viikonloppuna menimme hakkuuaukiolle teeripassiin, mutta tuloksetta, sillä teeri ei tähän aikaan kovinkaan suurissamäärin aamualentoa harjoita, koska ovat vielä poikue parvissa, ja vanhat linnut yksin,koska eivät ole vielä parveutuneet. Syksyä kohden aamulento on joka aamuista, säästä riippuen. Viikon lopun käveltyäni metsissä saaliiksi jäi jälleen jänis, sekä kolme teertä.

Väärä saalis

 Lähdimme taas samoille vesistöille soutelemaan jäädäksemme iltalennolle. Mökkijärvemme päässä on sukulaisemme talo, jonka rantaan jalkauduin veneestä, että kävelisin pihan läpi, ja mennäkseni läheisille pelloille, jäniksien ja kyyhkyjen toivossa. Sukulaisemme koira lähti kulkemaan mukaani mutta pellon laidalta hyppäsin taas veneeseen jolloin koira jäi rannalle, ja lähti takaisin kotitalolleen.

 Ajelimme veneellä jokeapitkin ylös jolloin tulimme taas joen rannan luona sijaitsevan pellon reunalle jolloin taas hyppäsin veneestä pellolle. Kuljin pellon reunaa ja serkkuni tuli veneellä jokea pitkin. Pian sitten alkoi ryske kuulua joen ja pellon välisestä pusikosta ja arvasin heti että jänishän sieltä hyppää, juoksin eteenpäin että jänis ei pääsisi pois ampuma etäisyydeltä, ja kun jänis hyppäsi puskasta pellolle mutta hieman turhan kaukana mutta, pysähdyin ja ammuin ja jänis kaatui ja heitti muutaman kuperkeikan, ja jatkoi juoksua, ammuin toisen ja kolmannen kerran jolloin jänis kaatui mutta vieri joen pengertä jokeen. Sitten alkoi jäniksen kalastelu joesta, ja serkkuni oli veneen kanssa näkymättömissä toisella puolella peltoa, mutta sain kalasteltua jäniksen haulikonpiipulla joesta.

Eli sorsan metsästyksen tulos oli hieman väärä, mutta silti hyvä saalis. Tänä iltana menemme hämärissä kiertelemään peltoja jos sattuisi jäniksiä tulemaan näkyviin.

Ensimmäinen postaus

Lähdimme käymään iltapäivällä sorsametsällä mökkimme lähijärvillä, joilla yleensä vesilintuja metsästämme. Järvillä ei sorsia kuulunut eikä näkynyt vaikka kaislikoita kahlasimmekin.
Läheisen joen varressa olevilla pienillä kosteikon tapaisilla lahukoilla oli puolestaan mutamia sorsia jotka olivat niin arkoja että lähtivät lentoon kauan ennenkuin päästivät haulikko hollille.

Hyvistä paikoista huolimatta ei sorsia pahemmin näkynyt.

Täytynee siis odotella muuttosorsien tuloa jolloin alueet toivottavasti kuhisevat sorsia.
Tällä viikolla käymme toisilla vesistöillä, josta varmasti pyös postailen tänne.