Vuoron vaihto

Tähän asti olin mennyt passittamaan majavaa yleensä puolenpäivän aikaan tai sen jälkeen, mutta koska jokaisella kerralla oli majava käynyt jo aamulla jäällä ruokailemassa, päätin vaihtaa iltavuoroni aamuksi.
Heräsin viiden aikana, ennen auringonnousua sängystä, ja ajatuksissani pyöri Saksassa oppimani lause, joka sanoi "Lämmin sänky, ja kaunis nainen ovat monen kaurispukin pelastaja" mutta pakotin itseni ylös keittelin, pakuriteetä pulloon, laitoin sekaan kesällä keräämääni mäkikuismaa, hunajaa ja löin termarin reppuun kuten iltavuorossakin.
 

Mäkikuisma on masennusta ja ahdistusta ehkäisevä kasvi, joka sisältää punaista väriainetta joka värjää teen tumman puhuvaisen punaiseksi, joka on myös mäkikuisman vaikuttava aine.

Joki sijaitsee vuonon pohjalla, jonka tonen rinne on todella korkea, ja jyrkkä rinne, ja toinen laita on peltoa. Olen tullut huomanneeksi että tämä tuottaa tuulen kanssa ongelmia kun ilmattaren puhallus ei pääse aakeata laakeata etenemään, vaan kiemurtelee ja pyörii korkean särkän muotoja milloin hyväillen, milloin piiskaten raivoaan tuohon korkeaan honkametsäiseen harjanteeseen kuin yrittäen sitä kaataa kostoksi edessä seisomisesta. Mutta täytyy ilmattarenkin silti nöyrtyä, ja tyytyä puhaltamaan maan muotojen sallimissa rajoissa, jonka takia joen varressa tuuli pyörii milloin mihinkin suuntaan, tehden minulle tuulen yläpuolella pysymisen kovin vaikeaksi.
Olen kuitenkin yrittänyt milloin ennustaa, milloin arvailla ja lukea ilmattaren virtoja jotta passipaikkani saisin mahdollisimman edulliseen paikkaan jottei tuuli olinpaikkaani paljastaisi tuolle jääsillan alla asustavalle vesiturkille mutta ainakin tuolla kertaa epäonnistuin jälleen surkeasti, sillä kun pääsin särkän päältä tuulta lukemasta alas vuonoon, oli tuuli taas mieltään muuttanut, ja kävi siten kulkemaan minulle epäsuotuisasta suunnasta, suoraan joelle päin.

Kuitenkin istuuduin alas, vaikka jo tiesin että majava kyllä tiedostaa liikkeeni, ja kun liikkeeni rauhoittuu, tiedostaa se minut hajuaistinsa avulla jonka takia ei aijo varmasti alttiiksi itseensä antaa jäälle lyijynuoleni lävistettäväksi.
Lähdinkin nopeasti tutkiskelemaan taas lähiympäristöä, ja harvoinpa luonnossa liikkuminen kokemuksetta jättää, sillä joka kerta se osaa yllättää mitä uskomattomimmilla tavoilla.

 

Olen varovainen jään kanssa, enkä laskeudu jäälle jos en ole varma sen kestämisestä, sillä ahti kyllä osaa ottaa syleilyynsä sen joka liian heikon jään päälle arkailematta astelee, mutta taas sain yllättyä siitä kuinka hirvi, tuo metsän suuri sirosäärinen jättiläinen oli jättänyt jälkensä jäälle kuin avoimeen kirjaan jonkun löydettäväksi. Kuin se olisi tanssahdellut ahdin katolla, vailla pelkoa jalkojen alla olevan patjansa petollisuudesta. Minä, moninkerroin kevyempi ihminen, tyydyin vain katselemaan tuota jälkien riemua, siltikin rohkenematta astumaan jäälle.

Majavan ja hirven seurustelun jättämät jäljet puhtaaseen lumikirjaan.

Havaintoja hiihtämällä

Mikä sen laveimman sillan rakentaa, jonka alla kalaiset virrassa vaeltaa ?
No talvihan sen laveimman sillan rakentaa, jonka alla myös majava asustaa.

Viime viikon lauantaina sattui olemaan intoa ja puhtia Isäni kanssa että ajattelimme että läksimme hiihtämään pitkin erään joenvartta, eräälle laavulle makkaran paistoon. Jo heti ensimmäisen kilometrin jälkeen sattui paha arvointi virhe kun laskimme joenvarteen korkean harjanteen päältä ja hetken hiihdettyämme huomasimme että sieltähän ei pääse poissa ilman todella jyrkän harjanteen päälle takaisin kiipeämällä. Sukset irti ja kahlaamaan metrin kinoksessa, ja henkihän siinä meinasi karata kun äkkiseltään täytyi hangessa rehkiä, mutta selvittiin kuitenkin. Kuitenkin silmääni tarttui harjanteella hiihtäessämme että joen jäällä oli todella asutun näköistä ja kaikki puut olivat kaluttu kaljuiksi. Siitä sain idean että seuraavana päivänä täytyy tulla passiin ja koittaa saada edes nähtyä tuo joen jäisen kannen alla asustava majava joka on kesäisin huomautellut olemassa olostaan paukauttelemalla häntäänsä. 

Tiedustelin majavan liikkeitä seuraavina päivinä hiihtämällä joen vartta kilometritolkulla ylös ja alas, jotta tiedän sen ruokailu- ja pesäpaikat. Ruokailupaikat oli selvästi nähtävissä paljaiksi kaluttujen puiden takia mutta pesä jäi kumma kyllä löytämättä. Tein kaksi passipaikkaa joen molemmille puolille, jotta voin valita passipaikan tuulen mukaan jotta pystyisin pysymään tuulen alapuolella.

Haapa on heitetty vanhojen jälkien päälle.

Kävin passiin mennesäni heittämässä haavan jäälle, jotta se houkuttelisi majavan hyvälle hollille passipaikastani mutta vaikka olen käynyt passissa useina päivinä peräkkäin, on majava jättänyt haavan koskematta. Ihmisen hajuako pelännee.

Taustalla näkyy kaatunut koivu jonka latvuksen majava on järsinyt saman aamun aikana.

Tapanani oli mennä passiin noin puolilta päivin, ja passitta niin kauan kuin valoa vain riittää, mutta majava on osoittautunut haastavaksi jahdattaksi sillä se ei ole noussut kertaakaan jäälle neljän päivän aikana kun olen ollut paikalla. Huomenna olisi tarkoitus mennä aamulla odottamaan, sillä viime yönä satoi paljon lunta, peittäen vanhat jäljet tehden uusille tilaa, ja tänään uusi lumi paljastikin majavan päivästä tärkeää tietoa. Menin passiin yhden aikana, ja majava oli jo kulkenut jäällä paljon, joka kertoi siitä että se on liikkunut aamun aikana. Saa nähdä kuinkas se huomenna onnistaa jos majava asettuisi alttiiksi.