Viimeistä viedään

Lokakuun loppu tarkoittaa metsästyskauden loppua, ainakin metsäkanalintujen osalta.
Kuun viimeiset kaksi päivää täytyi tietenkin ottaa vapaaksi, joka todellakin kannatti.
Tiistai päivänä sormeni syyhysivät jo töissä sillä odotin seuraavaa aamua koska sääennuste oli hyvä.
Toisin kuitenkin kävi, sillä keskiviikko oli melkoisen tuulinen, mutta läksin aamulla passiin saman männyn juureen jossa olin edellisessäkin postauksessa. Istuin pitkän tovin puun juurella näkemättä ainoatakaan lintua joten lähdin kävelemään pienen kierroksen kautta kohti autoa. Olin kerennyt kävellä passipuultani noin 150m jolloin yksinäinen akkateeri lenti suoraan passipuutani kohti. Otin jyvälle linnun joka rauhallisesti liidellen on menossa kohti tuota suurta mäntyä jonka juuressa olin hetki sitten istunut. Pam, puhdas laukaus ja teeri tippuu kenttään. Teeren haettuani suuntasin autolle hakeakseni koiran taas mukaani tolskaamaan. Ajaessani autolla tien varressa istui nuori metso puussa, jota en kovassa vauhdissa meinannut huomata. Palasin takaisin ottaakseni muutaman kuvan, mutten nähnyt lintua tälläkertaa. Käännyin ympäri ja jatkoin matkaa jolloin huomasin metson taas tuossa samassa puussa ja sain muutaman kuvan otettua ennenkuin tuo nuori lintu nousi siivilleen.

 Koiran haettuani suuntasin paikkoihin joissa oli vielä suurta metsää jäljellä, jotta lintua olisi helpompi lähestyä, sillä kauheassa ryteikössä se on mahdotonta. Kuljin sakeassa kuusikossa, ja huomaan kun koira alkaa juosta levottomasti edestakaisin edelläni, pysähdyn. Kolme teertä nousee maasta puuhun, mutta koiran aloitettuaan työnsä ne kaikkoavat. Myöhemmin huomaan taas samat oireet koirassa ja tuumaan hiljaa ''Nyt on joku haussa.'' Koira katoaa näköetäisyydeltäni ja samassa lehahtaa juuri samasta suunnasta minne koira katosi, suuri metso aivan viereeni kuuseen istumaan. Tähtään metsoa mutta en kehdannut ampua ennenkuin koira tuli perässä ja alkoi haukkumaan lintua. Ammun metsoa sen peräpäähän, sillä se oli ainoa paikka joka puun rungon takaa näkyi. Lintu putosi räpistellen jonka jälkeen alkoi kilpajuoksu ensin metsoa vastaan jotta saisin sen kiinni, ja sitten koiraa vastaan ettei se riuhoisi ja veisi lintua mennessään, olihan tämä sen ensimmäinen saalis. Koiraa komennellessani ja siinä sivussa lintua suolisaessani oli oloni mahtava, niinkuin koirankin. Syötin koiralle kaiken minkä sille voi syöttää, koska jos koiralle syöttää suolet kokonaan ei sen nokka toimi koska suolissa on ulostetta ja sen syötyään koira ei haista mitään. Ei mennyt kuin muutamia satoja metrejä jolloin näin koiran ajavan jo toisen metson puuhun jonka jälkeen se aloitti täydellisen työskentelyn haukkumalla metsoa, mutta pilasin itse tilanteen olemalla liian hätänen haukkua lähestyessäni koska en aluksi löytänyt lintua puusta ja yritin mennä lähemmäs.

 Puolilta päivin olin muutaman kilometrin päässä eräässä vaarassa jossa oli vanhoja metsälaikkuja ja isoja hakkuu aukioita. Parin kilometrin köävelyn jälkeen palasin autolle, laitoin koiran autoon ja pyssyt pussiin, kun huomasin 400m päässä teeren istuvan haavassa, keskellä aukkua. Otin pyssyt takaisin pussista ja jätin koiran autoon kun lähdin hiippailemaan ja etsimään ampumapaikkaa. Teeri tuli alas noin 200m etäisyydeltä ja palasin autolle ja lähdin kotiin.
 

 Torstai aamuna painelin suonlaitaan passiin. Ilma oli tuona aamuna todennäköiesti paras koko syksynä. Palelin ja hytisin suon laidalla ja katselin kiväärin kiikarilla suon laitoja, kun kaksi teertä pölähtää männyn latvaan noin 70m päähän minusta, hetken kerkesin miettiä matkasta jo että kiväärille lyhyt ja haulikolla ei yllä, mutta kiväärillä melkein varpaisiin tähtäämällä lintu tuli kenttään. Toinen teeri pörräsi ympärilläni kauhuissaan mutta parin kahautukseni jälkeen istui viereiseen puuhun josta toisen olin juuri ampunut. Tälläkertaa vai oli toinen puu edessä, en päässyt ampumaan ja teeri jäi saamatta. Aamun jälkeen lähdin kiertämään läheisiä hakkuu aukioita latvalintujen toivossa ja jokapuolellahan niitä tuntui istuvan. Tuona aamuna vielä kaksi teertä ja jäniksen saaneena tuumasin että syksy oli siinä. Tuloksena oli paljon teeriä, yli odotusten metsoja, tarpeeksi jäniksiä, pyitä ja muutamia sorsia. Voi siis todeta syksyn olleen erittäin onnistunut ja olen taas monta mahtavaa kokemusta rikkaampi sekä voin nyt syödä hyvää,maukasta oikeata luomulihaa, eläimiä jotka ovat eläneet elämänsä onnellisina vapaina, luonnossa. Toisinkuin liha jota voimme kinkkusuikale pussista ammentaa pizzamme päälle.

Tulen varmasti päivittämään talvenkin aikaan, kulkiessani teerien perässä nyt kameran kanssa, ja aivan varmasti keväällä soidin aikaan. Pysykää kanavalla !

Syksyn viimeisiä saaliita.

Terminen talvi

Perjantaina säätiedote näytti hyvää ja lumi tuli ja jäi maahan. Lähdimme lauantai aamuna hakkuu aukioille passiin, teerien toivossa. Ystäväni meni eri aukiolle, ja isäni eri aukiolle kuin minä. Heti kun pääsin aukion laitaan jossa oli suuri mänty, siihen pölähti joku lintu joka harmikseni oli kanahaukka.
  Kanahaukka on erittäin tehokas metsäkanalintujen saalistaja, en tiedä kuinka monta teertä yksi kanahaukka syö talven aikana mutta kuulemani mukaan arviot heittelevät siitä että se söisi parikymmentä teertä talvessa, siihen että se söisi teeren päivässä. Silti kanahaukka on suuri teerikannan verottaja.
 Passitettavassa puussani istuva haukka kuitenkin lähti puusta, mutta tuskin sen odottamaan suuntaan, sillä se ei ollutkaan ylöspäin. Kerkesin kävellä puun alle ja laskin haulikkoni puuta vasten ja olin ottamassa repustani eväitä, havahduin siihen kun kolme teertä lentää suoraan minua kohti. Kahautin Lentäville teerille, pysyin liikkumatta, ja teeret istahtivat yläpuolelleni männyn latvaan, minulla käsissäni vain reppu. Katselin teeriä yläpuolellani mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kun kävellä muutama metri haulikolleni joka oli samaa puuta vasten jossa teeret istuivat. Otin haulikon ja ammuin latvassa istuvaa teertä jolloin kaksi muuta teertä pölähtivät lentoon joista sain toisenkin pudotettua.
  Myöhemmin tuona samana aamuna, toisella puolella tuota aukkua satuin aukun laitaa kävellessäni vilkaisemaan olkani yli, ja siinä se istui. Ukkometso. Hyppäsin mahalleni ja mietin että mitä tekisin. Ryömin läheiselle mättäälle, laskin kiväärini sen päälle, tähtäsin lintua ja mietin että hieman on huono paikka, mutta laukaisin. Metso nousi siivilleen, vieden toisenkin, minulta näkymöttömissä istuneen metson mennessään. Kuitenkin tuo aamu oli hiljainen, ei kukerrusta, ja ainoat lentävät teeret olivat nuo kolme jotka lienee lähteneet lentoon jonkun ajamana sillä missään muualla ei teeriä näkynyt. Päättelimme aamun hiljaisuudesta ja teerien liikkumattomuudesta että seuraavana aamuna tulee olemaan myrsky, sillä vanhat ihmiset puhuvat että linnut menevät vuorokautta aikaisemmin piiloon ennen myrskyä. Tuota tarinaa olemme nyt pääseet todistamaan monena viikonloppuna peräkkäin, aina kun lauantai aamuna on hyvä ilma, tyyni, pakkasta, aurinkoista ja teeret eivät liikehdi, on sunnuntaina ollut kova tuuli ja myrsky. Myöhemmin tuona aamuna tuli ystäväni kanssa niin erikoinen tilanne kun näimme kaksi metsoa mäntyjen latvassa. Meillä molemmilla oli kiväärit ja otimme ne esille, mutta metsot liihottelivat puolen kilometrin päähän, taas mäntyjen latvoihin, mutta sitten vierestämme lähti kaksi metsoa lentämään ja nousivat juuri noiden samojen puiden latvaan missä hetki sitten toiset kaksi metsoa olivat istuneet. Ystäväni otti kiväärin ja laski sen reppunsa päälle ja ampui toista metsoa. Se putosi, mutta toinen metso ei noussutkaan siivilleen niinkuin odotimme joten sanoin ystävälleni, ''Anna minä ammun tuon toisen'' Ja niinhän minä tein. Kaksi metsoa, samoilta makuupaikoilta kahdella eri kiväärillä. Tuskin moni moista tarinaa uskoo kun menee kertomaan. Täydellinen päivän lopetus hieman huonolle aamulle.

Passi puuni, jossa kanahaukkakin hetken kerkesi istua.

Kaksi akka teertä

Minun metsoni oikealla ja ystäväni vasemmalla.

Myrtti.

Tikka takoo tarkasti

Jotta pysyisi varmuus, ja tieto aseen tarkuudesta täytyy välillä käydä ampumassa pilkkaa. Menimme ampumaan Kainuun prikaatin ampumaradalle koska se on lähellä, sekä on mahdollisuus ampua 150m lisäksi myös 300m. Alku hieman haparoiden sillä hajoama oli suht suuri mutta kun alkoi tulla tuntumaa taas ampumiseen alkoi kasa pienentyä. Olimme ampuneet aikaisemmin Norma merkkisillä patruunoilla mutta nyt meillä oli Sakon patruunoita jotka epäilemättä ovat parempia.Sakon patruunoissa lähtönopeus on suurempi jonka takia myös lentorata on suorempi. Ystävämme apui Tikkakoski .308 ja meidän kivääri on Tikkakoski 22-250. Molemmillä aseilla osui hyvin ja oli erittäin mukava käydä takomassa tauluunkin jotta sai kasvatettua itseluottamusta sekä varmuutta aseeseen.

300m

Kun 150m lisätään toinen mokoma, venyy matka todella pitkäksi.

Ystävämme ampuu 300m .308:llaan

Ukkometso

Kävimme lauantaina taas metsällä. Aamulla menin hakkuu aukiolle teeripassiin mutta ainoat teeret lenteli noin puolen kilometrin päässä sijaitsevalla pellolla joita kiikarin läpi tiirailin puiden latvoista.
Teeret eivät kuitenkaan saapuneet passitettavalle aukulle vaan istuivat pellon laidoilla isoissa männyissä, joten lähdin hiippailemaan peltoja päin jos saisin teeret ampuma etäisyydelle, mutta tuloksetta. Pois tullessani huomasin metson istuvan erään kallion päällä, mäntyjen latvassa. Matkaa oli 250m vaikka sillä hetkellä arvioin matkan huomattavasti lyhemmäksi koska moisen kukkulan päälle oli vaikea arvioida matkaa. Asettelin kiväärin mättäälle ja ammuin. Metso putosi ja minä juosta säntäilin kukkulaa ylös jottei metso pääsisi varmasti juoksemaan kauas, mutta puun altahan se sitten löytyi. Sunnuntaina satoi vettä ja väsytti joten motivaatiota ei ollut lähteä metsään.

Havulinnut haussa

Tiistaina 10.9 alkoi kanalinnustus,vapaapäivää ei töistä herunut ja metsälle on päästävä joten täytyi lähteä kiertämään vanhat tutut maisemat vasta iltapäivällä, töiden jälkeen.
Kävelin sinä päivänä noin viidestä, puoli yhdeksään illalla, kilometrejä kertyi arviolta noin viisitoista.
Lähtiessäni autolta, lähti heti kuusi metsästä useampikin metso, mutta ampumahollille eivät nuo vanhat homenokat erehtyneet. Kuljin läpi kuusi-, ja mänty metsien, peltojen ja hakkuu aukioiden, nähden kaikkia metsäkanalintuja riekkoa lukuun ottamatta, mutta saaliiksi ei tullut kuin pyy, jonka pääsin maahan ampumaan. Saaliiksi meinasi myös tulla teeri, sillä ammuin sitä mutta hukkasin sen pudottua paikkaan jonne ei minulla putoamis hetkellä ollut näköyhteyttä, ketulle helppo ateria siis.

Lähtöpaikkani.

Yksin kävellessä on hankala yrittää saada linnut näkösälle, sillä kuusikossa ei näe ampua, ja linjalle eivät hyppää lentämään.

Välillä täytyi pysähtä juomaan, sillä tuli kiireellä lähdettyä töiden jölkeen niin puolet tavarasta jäi matkasta.

hete on hyvin pieni, ja umpeen kasvanut.

jäi epäselväksi mikä jäniksen oli nostanut puuhun, sillä nirso se ainakin oli ollut koska syömättä jättänyt.

Koko päivän ainoaksi jäänyt saalis.

Seuraavana viikonloppuna menimme hakkuuaukiolle teeripassiin, mutta tuloksetta, sillä teeri ei tähän aikaan kovinkaan suurissamäärin aamualentoa harjoita, koska ovat vielä poikue parvissa, ja vanhat linnut yksin,koska eivät ole vielä parveutuneet. Syksyä kohden aamulento on joka aamuista, säästä riippuen. Viikon lopun käveltyäni metsissä saaliiksi jäi jälleen jänis, sekä kolme teertä.

Väärä saalis

 Lähdimme taas samoille vesistöille soutelemaan jäädäksemme iltalennolle. Mökkijärvemme päässä on sukulaisemme talo, jonka rantaan jalkauduin veneestä, että kävelisin pihan läpi, ja mennäkseni läheisille pelloille, jäniksien ja kyyhkyjen toivossa. Sukulaisemme koira lähti kulkemaan mukaani mutta pellon laidalta hyppäsin taas veneeseen jolloin koira jäi rannalle, ja lähti takaisin kotitalolleen.

 Ajelimme veneellä jokeapitkin ylös jolloin tulimme taas joen rannan luona sijaitsevan pellon reunalle jolloin taas hyppäsin veneestä pellolle. Kuljin pellon reunaa ja serkkuni tuli veneellä jokea pitkin. Pian sitten alkoi ryske kuulua joen ja pellon välisestä pusikosta ja arvasin heti että jänishän sieltä hyppää, juoksin eteenpäin että jänis ei pääsisi pois ampuma etäisyydeltä, ja kun jänis hyppäsi puskasta pellolle mutta hieman turhan kaukana mutta, pysähdyin ja ammuin ja jänis kaatui ja heitti muutaman kuperkeikan, ja jatkoi juoksua, ammuin toisen ja kolmannen kerran jolloin jänis kaatui mutta vieri joen pengertä jokeen. Sitten alkoi jäniksen kalastelu joesta, ja serkkuni oli veneen kanssa näkymättömissä toisella puolella peltoa, mutta sain kalasteltua jäniksen haulikonpiipulla joesta.

Eli sorsan metsästyksen tulos oli hieman väärä, mutta silti hyvä saalis. Tänä iltana menemme hämärissä kiertelemään peltoja jos sattuisi jäniksiä tulemaan näkyviin.

Ensimmäinen postaus

Lähdimme käymään iltapäivällä sorsametsällä mökkimme lähijärvillä, joilla yleensä vesilintuja metsästämme. Järvillä ei sorsia kuulunut eikä näkynyt vaikka kaislikoita kahlasimmekin.
Läheisen joen varressa olevilla pienillä kosteikon tapaisilla lahukoilla oli puolestaan mutamia sorsia jotka olivat niin arkoja että lähtivät lentoon kauan ennenkuin päästivät haulikko hollille.

Hyvistä paikoista huolimatta ei sorsia pahemmin näkynyt.

Täytynee siis odotella muuttosorsien tuloa jolloin alueet toivottavasti kuhisevat sorsia.
Tällä viikolla käymme toisilla vesistöillä, josta varmasti pyös postailen tänne.