Terminen talvi

Perjantaina säätiedote näytti hyvää ja lumi tuli ja jäi maahan. Lähdimme lauantai aamuna hakkuu aukioille passiin, teerien toivossa. Ystäväni meni eri aukiolle, ja isäni eri aukiolle kuin minä. Heti kun pääsin aukion laitaan jossa oli suuri mänty, siihen pölähti joku lintu joka harmikseni oli kanahaukka.
  Kanahaukka on erittäin tehokas metsäkanalintujen saalistaja, en tiedä kuinka monta teertä yksi kanahaukka syö talven aikana mutta kuulemani mukaan arviot heittelevät siitä että se söisi parikymmentä teertä talvessa, siihen että se söisi teeren päivässä. Silti kanahaukka on suuri teerikannan verottaja.
 Passitettavassa puussani istuva haukka kuitenkin lähti puusta, mutta tuskin sen odottamaan suuntaan, sillä se ei ollutkaan ylöspäin. Kerkesin kävellä puun alle ja laskin haulikkoni puuta vasten ja olin ottamassa repustani eväitä, havahduin siihen kun kolme teertä lentää suoraan minua kohti. Kahautin Lentäville teerille, pysyin liikkumatta, ja teeret istahtivat yläpuolelleni männyn latvaan, minulla käsissäni vain reppu. Katselin teeriä yläpuolellani mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kun kävellä muutama metri haulikolleni joka oli samaa puuta vasten jossa teeret istuivat. Otin haulikon ja ammuin latvassa istuvaa teertä jolloin kaksi muuta teertä pölähtivät lentoon joista sain toisenkin pudotettua.
  Myöhemmin tuona samana aamuna, toisella puolella tuota aukkua satuin aukun laitaa kävellessäni vilkaisemaan olkani yli, ja siinä se istui. Ukkometso. Hyppäsin mahalleni ja mietin että mitä tekisin. Ryömin läheiselle mättäälle, laskin kiväärini sen päälle, tähtäsin lintua ja mietin että hieman on huono paikka, mutta laukaisin. Metso nousi siivilleen, vieden toisenkin, minulta näkymöttömissä istuneen metson mennessään. Kuitenkin tuo aamu oli hiljainen, ei kukerrusta, ja ainoat lentävät teeret olivat nuo kolme jotka lienee lähteneet lentoon jonkun ajamana sillä missään muualla ei teeriä näkynyt. Päättelimme aamun hiljaisuudesta ja teerien liikkumattomuudesta että seuraavana aamuna tulee olemaan myrsky, sillä vanhat ihmiset puhuvat että linnut menevät vuorokautta aikaisemmin piiloon ennen myrskyä. Tuota tarinaa olemme nyt pääseet todistamaan monena viikonloppuna peräkkäin, aina kun lauantai aamuna on hyvä ilma, tyyni, pakkasta, aurinkoista ja teeret eivät liikehdi, on sunnuntaina ollut kova tuuli ja myrsky. Myöhemmin tuona aamuna tuli ystäväni kanssa niin erikoinen tilanne kun näimme kaksi metsoa mäntyjen latvassa. Meillä molemmilla oli kiväärit ja otimme ne esille, mutta metsot liihottelivat puolen kilometrin päähän, taas mäntyjen latvoihin, mutta sitten vierestämme lähti kaksi metsoa lentämään ja nousivat juuri noiden samojen puiden latvaan missä hetki sitten toiset kaksi metsoa olivat istuneet. Ystäväni otti kiväärin ja laski sen reppunsa päälle ja ampui toista metsoa. Se putosi, mutta toinen metso ei noussutkaan siivilleen niinkuin odotimme joten sanoin ystävälleni, ''Anna minä ammun tuon toisen'' Ja niinhän minä tein. Kaksi metsoa, samoilta makuupaikoilta kahdella eri kiväärillä. Tuskin moni moista tarinaa uskoo kun menee kertomaan. Täydellinen päivän lopetus hieman huonolle aamulle.

Passi puuni, jossa kanahaukkakin hetken kerkesi istua.

Kaksi akka teertä

Minun metsoni oikealla ja ystäväni vasemmalla.

Myrtti.